Noh, tytär tuli viime viikolla ihan innoissaan kotiin Hermannin kanssa. Hermanni ei siis ole löytö kissa/koira vaan taikina- alku, jota hoivataan 10 päivää ja välillä lisätään maitoa, jauhoja ja välillä vain sekoitellaan. Sitten 10 päivän jälkeen lisätään kananmunia, kanelia, sokeria, vehnäjauhoja, öljyä ja tummaasuklaata, valkosuklaata, (omenaa), pähkinöitä. Ja tästä syntyy siis ystävyyskakku.
Kävin ostamassa kakkuvuoan, koska eihän meiltä sellaista löytynyt entuudestaan.
Alemmassa kuvassa suklaat ja muut ainekset
Alla olevassa kuvassa SE kuuluisa Hermanni, joka haisi siis aivan kamalalta (liima/hiiva)
Alla sekoitettu Hermanni ja muut ainekset
Ennen uuniin menoa sanoin tyttärelle, et mä en uskalla edes maistaa, mutta tytär vastasi: mä maistoin, maistu vähän piparkakuille. Joten uskaltauduin myös ja taikina oli hyvää. Nyt kakku on uunissa tunnin ja sitten tytär halusi vielä kermavaahtoa. Joten äidin ensimmäisen ja viimeisen kakun kunniaksi myös kermavaahtoa.
Ja tässä lopputulos, ei paha
Kakku oli hyvää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti